Talvilomailua Tallinnassa

Perheellämme on ollut raskas viime vuosi, ja viime kesänä emme pystyneet lähtemään mihinkään reissuun. Niinpä nyt kun selvisi että miehelläkin on mahdollisuus pitää muutama vapaapäivä talvilomalla, varasin meille lyhyellä varoitusajalla Tallinnan matkan. Yksi yö laivalla, yksi hotellissa. Instaan tuli joku mainos Ikaalisten matkatoimistolta, ja matkan suunnittelu ja varaus sitä kautta kävi todella näppärästi. Hintakin oli yllättävän edullinen, sillä parilla sadalla eurolla sain viiden henkilön matkan ja siihen jo kuului laivan buffet-aamiaisetkin valmiiksi maksettuna.

Kangashyllyjä Karnaluksissa.

Murto-osa nappivalikoimista.

Aito greippimehu maistui 6-vuotiaalle, vaikka olikin hieman kirpeää.

Meidän 4 v. kuopukselle tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatka, aiemmin olemme koko porukalla käyneet vain 22h Tukholman risteilyllä, mutta silloin emme menneet maihin. Matkustaminen on selvästi vähentynyt lapsimäärän kasvaessa. Yhden lapsen kanssa kävimme ainakin New Yorkissa, Portugalissa ja Pariisissa; kahden kanssa Tukholmassa, Barcelonassa, Montpellierissä ja Prahassa… ja tosiaan sitten tulikin muutaman vuoden tauko matkustuksessa, koska tuntui liian hankalalta lähteä kolmen villinpuoleisen menijän kanssa säntäilemään paniikissa lentokentille. Ja onhan se myös kustannuskysymys. 4-vuotias ihmettelikin miksi olemme Tallinnassa, miksi emme ole kotona? Onko kotiin pitkä matka? Hän ei ihan ensin tajunnut, että ihan huvikseen vaan tultiin pyörimään jonnekin uusiin paikkoihin. 

Meidän perhe ei ole tunnettu ennakoinnista, vaan asiat tapahtuvat tässä ja nyt… joten lähtiessä oli pikku säätöä, kun kuultiin että myös lapsilla pitää olla passit. Tukholmaan niitä ei ollut tarvinnut joten lähtöä edeltävänä iltana huomattiin että isoimman lapsen passi oli vanhentuntut ja pienimmällä ei ollut passia lainkaan, eikä tietysti myöskään kuvallista henkilökorttia. Hieman googlailin ja hikoilin, mitäs nyt tehdään. Päätettiin kokeilla, onnistuuko pikainen passin saaminen samalle päivälle, ja pojat heti aamulla passikuvaan ja poliisiasemalle, jossa ei vielä silloin ollut jonoja. Hakemukset saatiin lähtemään ajoissa ja klo 16 saatiin hakea Verkkokaupan toimipisteeltä valmiit viiden vuoden passit, juuri sopivasti ennen laivaan menoa.  

Silja Europan leikkipaikka oli lasten mieleen, siellä vieraili myös muumipeikko. Muutakin ohjelmaa olisi ollut, kuten lasten disko, mutta meidän porukka simahti aika äkkiä hytissä. Itse olisin toki jaksanut vielä lähteä katselemaan illan meininkejä, mutta päätin sitten jäädä latailemaan akkuja seuraavaa päivää varten. 

Tallinnassa ajoimme heti aluksi taksilla Karnaluksiin. Se on jättimäinen käsityötarvikkeiden kauppa parin kilometrin päässä Vanhasta kaupungista. Olin haaveillut sinne pääsystä jo vuosia! Lapset saivat valita kukin yhden kankaan, josta ompelen heille vaatteen. Pojat valitsivat autokankaita ja tyttö hohtavia mansikoita. Itselleni ostin hyvät kangassakset, vetoketjuja, lankaa ja muutamia muita tarvikkeita. Täytyy kyllä sanoa että se oli käsityöihmisen taivas. Onneksi lapsetkin jaksoivat kiertää siellä edes vähän aikaa! Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin takuulla viettänyt Karnaluksissa puoli päivää eri kangaslaatuja hypistellen ja uusia juttuja ideoiden. 

Viron talkkunaa eli kamaa käytetään mm. marjojen kanssa jälkiruuissa.

Karnaluksista lähdimme kävellen kohti Vanhaa kaupunkia. Matkan varrella katselimme kaikenlaista mitä eteen tuli. Kävimme tunnelmallisessa, kauniisti sisustetussa kahvilassa herkuttelemassa ja sen jälkeen kovassa tuulessa aikamme tarvottuamme pääsimmekin jo kirjautumaan Hestia Seaport -hotelliin, joka oli aivan lähellä satamaa. Lapsilla oli kova hinku lelukauppaan, mutta syödäkin piti siinä välissä. Siinä kohtaa oli kiukkua ilmoilla, kun kaikilla oli nälkä ja vielä ei oltu päästy lasten toiveiden mukaan etenemään. No mutta hyvä ruoka – parempi mieli toimii aina. Sitten ostoskeskukseen etsimään lelukauppaa ja löytyihän sellainen sopiva tavaratalo, josta lapset saivat valita mieleiset jutut mukaan. Sitten he halusivatkin mennä hotellille leikkimään uusilla leluillaan ja piirtämään uusilla tusseilla. Vähän yritin houkutella, että olisi vielä lähdetty johonkin museoon tai muuhun kohteeseen, jotka olisivat olleet vielä pari tuntia auki. Mutta ei sitten kuitenkaan menty, lapset eivät oikein jaksaneet koska päivän pitkä kävely oli uuvuttanut heitä. Illemmalla menimme vain lähimpään kauppakeskukseen nauttimaan smoothiet, ja jäin itse vielä tekemään ruokaostoksia kun mies ja lapset lähtivät takaisin hotellille. Halusin ostaa joitain syötäviä tuliaisia siskolleni ja vanhemmilleni. Isäni pitää talkkunasta, joten etsin hänelle tuliaisiksi virolaista versiota eli kamaa. Löysinkin peruskamaa, rukiista tehtyä kamaa sekä mustikkaista versiota, otin kaikkia kokeeksi. Siskolle  Saarenmaan kakkusia ja bruschettakeksejä, itselle Teekanne-merkin teetä eri mauissa. 

Aamupala hotellissa oli taas tyypillisen ihana, mutta aina kun olemme jossain syömässä, lapsille tulee vessahätä, tietenkin eri aikoihin, joten oma syöminen keskeytyy vähän väliä, kun pitää lähteä etsimään toilettia. Saatiin kuitenkin lopulta mahat täytettyä ja sitten pakkaamaan kamppeet. Olin valinnut aamupäivän nopean paluumatkan ilman hyttiä ja sen vuoksi myös hotellin läheltä satamaa, päästiin helposti laivaan nyssäköidemme kera. Tavarat säilytykseen ja lapset leikkipaikkaan, jossa vietimmekin koko parituntisen matkan. 

Tähän reissuun ei mahtunut kultturellia menoa, mutta mitäpä siitä. Minusta tuntui tärkeältä että pieninkin pääsi nyt matkustamisen makuun ja saimme testattua miten sujuu siirtymät ja ruokailut, se kun ei ole ihan yksinkertaista edes kotiarjessa. 

Helsingistä ajoimme vielä Turkuun päin, ja kävimme Kasvihuoneilmiössä. Mainio paikka jossa tutkittavaa riittää!

Kasvihuoneilmiössä voi ihmetellä monenlaisia esinekoosteita.

Leikkikeittiön remppa

Tyttären 3 vuotta sitten lahjaksi saama leikkikeittiö oli päässyt todella huonoon kuntoon. Meidän lapset eivät ole mitään siistejä leikkijöitä... Siihen oli liimailtu tarroja, kaatunut mehua sun muuta tahmeaa, ja sinne tänne oli piirretty. En jaksanut katsella enää tuota tahmaista lautakasaa, eikä se oikein lastenkaan mielestä ollut enää kiva. Päätin kokeilla muutamia kalkkimaaleja, jotka olivat kaapin perällä pölyttyneet jo pari vuotta.

Pesin pinnat yleispesuaineella, ja sitten vain maalaamaan. Kalkkimaali ei vaadi pohjatöitä, tosin hionta ei koskaan pahaa tekisi maalikerroksen alla. Kaikkiin kohtiin ei tarttunut yhtä hyvin, joten tarvittiin 2-3 maalikerrosta. Tiskiallas puuttui, joten sen tein foliovuoasta taivuttamalla, ja liimasin kuumaliimalla kiinni. Keittiö on ollut nyt joka päivä käytössä ja saatiin sille oma nurkkauskin lastenhuoneeseen raivattua.

Nukkumisjuttuja

Meidän lapset menevät nukkumaan omiin sänkyihinsä joka ilta, mutta aikuista tarvitaan aika pitkäksi aikaa samaan huoneeseen rauhoittamaan tilannetta. Hampaanpesut on yleensä 20.30 mennessä tehty ja siirtyminen lastenhuoneeseen aloitettu. Jompi kumpi vanhemmista lukee iltasadun ja sitten teoriassa lapset kömpivät sänkyihinsä. Käytännössä menee niin, että siinä tulee vessahätä, jano, kaikki asiat jotka on unohtunut illalla sanoa, unohtuneet läksyt ja aamun kamppeet mieleen.

Jossain vaiheessa kuitenkin yksi jos toinenkin hiljenee, ja aikuinen pääsee hiippailemaan huoneesta omiin hommiinsa, ellei sitten ole sattunut itsekin nukahtamaan lastenhuoneen nojatuoliin tai lattialle. Yöllä riittää trafiikkia, sillä lapset vaeltavat yksi kerrallaan isoon sänkyyn, ja he saavat tulla sinne, koska nukahtavat yleensä minuutissa kun pääsevät äidin ja isin viereen.

Riippuen siitä, miten päin kukakin nukkuu, saattaa 160 x 200 cm käydä hyvinkin ahtaaksi, tai sitten ei. Isi yleensä siirtyy suosiolla sivuun ja menee esikoisen sänkyyn loppuyöksi, ja äiti saa herätä pienten halauksiin. Mikäs sen parempaa!? No ehkä se, että herääminen ei tapahtuisi kuuden aikaan, tai että herääminen ei tapahtuisi poikien painiottelun tiimoilta. Miten milloinkin, mutta perhepeti sopii meille ja muistan omastakin lapsuudestani sen turvallisuuden tunteen kun sai verrattain pitkään nukkua vanhempien makuuhuoneessa.

Alkuvuoden ompeluksia

Ihanaa, kun sai aloittaa vuoden ompelemalla. Kangasvarastojen muuttuminen vaatteiksi on todella helpottavaa ja antoisaa. Ja sitten voi taas hommata hyvällä omallatunnolla uusia kankaita... No, vielä varastoa riittää koko vuodellekin, joten eipä mennä asioiden edelle.
Loppuvuodesta tilasin muutaman kauan haluamani kaavakirjan, jotta minulla oliso peruskaavat helposti saatavilla. Käsityölehtien selaamiseen menee kauhean paljon aikaa, ja on vaikea muistaa, missä lehdessä oli mikäkin malli.

Kokeilin Hellinin Girl Trip -kaavakirjasta Aarteenkerääjämekkoa lyhyillä hihoilla. Kaava on hyvä ja toimiva ja ompelu vaivatonta, kun palaset sopivat hyvin yhteen. Kangaspala, jonka nimeä tai valmistajaa en muista, oli juuri sopivan kokoinen, ei jäänyt oikeastaan mitään yli. Kauluksen resorinkin sain nyhdettyä jämäpalasta, koska tykkään että saman kuvioinen trikoo sopii siihen kivasti.

Universumi-college on Jyväskylän kangaskaupasta, ja kaava loppuvuoden 2019 Suuri Käsityö -lehdestä. Jouduin muokkaamaan kaavaa hihojen kohdalta paljon.

Pojilleni ompelin baggymallisia housuja Jujunan ilmaiskaavalla, tuokin tiikerikangas oli jo muutaman vuoden kaapissa makoillut. Siinä on pehmeänukkainen sisäpinta, joten kivat lämpimät talvicollarit syntyivät käden käänteessä.

Tekemisen pakko ja ihanuus

Minä en nauti tekemättömyydestä, vaan siitä että kaikenlaisia projekteja on tekeillä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tarkalleen ottaen, paras hetki on se, kun yksi asia valmistuu ja pääsee siirtymään listalla seuraavaan. Useimmiten on kuitenkin niin että noin sata asiaa on yhtä aikaa kesken, ja saattaahan se pientä stressinpoikasta aiheuttaa. Kaikkein mieluisimpia asioita minulle ovat: lasten asiat, taiteen tekeminen ja opettaminen, sisustaminen, ompelu, graafinen suunnittelu, pyykin pesu, kirppiksillä käynti ja lukeminen. Samalla listalla sekä työtä että vapaa-aikaa, sillä pidän töistäni, kunhan aikaa jää myös omalle tekemiselle. Kovasti toivoisin että yhtä mieleisiksi tulisivat liikunta ja siivoaminen. Mutta sitä odotellessa ajattelin alkaa kirjoittamaan tätä blogia, koska epäjärjestelmällisyyteni kaipaa jotakin paikkaa, jossa jäsentää kaikkea.