Nukkumisjuttuja

Meidän lapset menevät nukkumaan omiin sänkyihinsä joka ilta, mutta aikuista tarvitaan aika pitkäksi aikaa samaan huoneeseen rauhoittamaan tilannetta. Hampaanpesut on yleensä 20.30 mennessä tehty ja siirtyminen lastenhuoneeseen aloitettu. Jompi kumpi vanhemmista lukee iltasadun ja sitten teoriassa lapset kömpivät sänkyihinsä. Käytännössä menee niin, että siinä tulee vessahätä, jano, kaikki asiat jotka on unohtunut illalla sanoa, unohtuneet läksyt ja aamun kamppeet mieleen.

Jossain vaiheessa kuitenkin yksi jos toinenkin hiljenee, ja aikuinen pääsee hiippailemaan huoneesta omiin hommiinsa, ellei sitten ole sattunut itsekin nukahtamaan lastenhuoneen nojatuoliin tai lattialle. Yöllä riittää trafiikkia, sillä lapset vaeltavat yksi kerrallaan isoon sänkyyn, ja he saavat tulla sinne, koska nukahtavat yleensä minuutissa kun pääsevät äidin ja isin viereen.

Riippuen siitä, miten päin kukakin nukkuu, saattaa 160 x 200 cm käydä hyvinkin ahtaaksi, tai sitten ei. Isi yleensä siirtyy suosiolla sivuun ja menee esikoisen sänkyyn loppuyöksi, ja äiti saa herätä pienten halauksiin. Mikäs sen parempaa!? No ehkä se, että herääminen ei tapahtuisi kuuden aikaan, tai että herääminen ei tapahtuisi poikien painiottelun tiimoilta. Miten milloinkin, mutta perhepeti sopii meille ja muistan omastakin lapsuudestani sen turvallisuuden tunteen kun sai verrattain pitkään nukkua vanhempien makuuhuoneessa.