Ihanaa, kun sai aloittaa vuoden ompelemalla. Kangasvarastojen muuttuminen vaatteiksi on todella helpottavaa ja antoisaa. Ja sitten voi taas hommata hyvällä omallatunnolla uusia kankaita... No, vielä varastoa riittää koko vuodellekin, joten eipä mennä asioiden edelle.
Loppuvuodesta tilasin muutaman kauan haluamani kaavakirjan, jotta minulla oliso peruskaavat helposti saatavilla. Käsityölehtien selaamiseen menee kauhean paljon aikaa, ja on vaikea muistaa, missä lehdessä oli mikäkin malli.
Kokeilin Hellinin Girl Trip -kaavakirjasta Aarteenkerääjämekkoa lyhyillä hihoilla. Kaava on hyvä ja toimiva ja ompelu vaivatonta, kun palaset sopivat hyvin yhteen. Kangaspala, jonka nimeä tai valmistajaa en muista, oli juuri sopivan kokoinen, ei jäänyt oikeastaan mitään yli. Kauluksen resorinkin sain nyhdettyä jämäpalasta, koska tykkään että saman kuvioinen trikoo sopii siihen kivasti.
Universumi-college on Jyväskylän kangaskaupasta, ja kaava loppuvuoden 2019 Suuri Käsityö -lehdestä. Jouduin muokkaamaan kaavaa hihojen kohdalta paljon.
Pojilleni ompelin baggymallisia housuja Jujunan ilmaiskaavalla, tuokin tiikerikangas oli jo muutaman vuoden kaapissa makoillut. Siinä on pehmeänukkainen sisäpinta, joten kivat lämpimät talvicollarit syntyivät käden käänteessä.
Minä en nauti tekemättömyydestä, vaan siitä että kaikenlaisia projekteja on tekeillä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Tarkalleen ottaen, paras hetki on se, kun yksi asia valmistuu ja pääsee siirtymään listalla seuraavaan. Useimmiten on kuitenkin niin että noin sata asiaa on yhtä aikaa kesken, ja saattaahan se pientä stressinpoikasta aiheuttaa. Kaikkein mieluisimpia asioita minulle ovat: lasten asiat, taiteen tekeminen ja opettaminen, sisustaminen, ompelu, graafinen suunnittelu, pyykin pesu, kirppiksillä käynti ja lukeminen. Samalla listalla sekä työtä että vapaa-aikaa, sillä pidän töistäni, kunhan aikaa jää myös omalle tekemiselle. Kovasti toivoisin että yhtä mieleisiksi tulisivat liikunta ja siivoaminen. Mutta sitä odotellessa ajattelin alkaa kirjoittamaan tätä blogia, koska epäjärjestelmällisyyteni kaipaa jotakin paikkaa, jossa jäsentää kaikkea.
